Neljäs valtiomahti

Neljäs valtiomahti ei ole media, vaan yksittäiset ”perustuslakiasiantuntijat”. Tavanomaisesti on lähdetty siitä, että eduskunta säätää lait, jotka presidentti myöhemmin toimeenpanee. Tuomioistuinlaitoksen tehtävänä on tulkita lakia ristiriitatilanteessa. Perustuslakiasiantuntijoiden tehtävänä tuntuu taas olevan päättää, minkälaisia lakeja ylipäätään on mahdollista säätää. Pääasiassa tämä tapahtuu perustuslakivaliokunnassa professoreiden kuulemisena ja lausuntojen antamisena.

Tilanne on monilla tavoin ongelmallinen. Perusoikeudet toimivat eri tavalla kuin alemmanasteiset lait. Ihminen joko tuomitaan rikoslaissa kriminalisoituun pahoinpitelyyn tai ei. Perusoikeudet sen sijaan sijoittuvat akselille enemmän-vähemmän, jolloin niiden painoarvo vaihtelee tapauksittain. Perustuslain 19 § koskee oikeutta sosiaaliturvaan, joka asettaa valtiolle positiivisen edistämisevelvoitteen. Tällä perustuslain säännöksellä ei ratkaista yksittäistä opinto- tai toimeentulotukea koskevaa päätöstä. Nämä tilanteet ratkaistaan tavallisen lain tasoisilla säännöksillä.

Perusoikeuksille on ominaista punninta. Sananvapaus ja yksityisyyden suoja ovat eri suuntiin vaikuttavia oikeuksia. Samoin voidaan nähdä, että oikeus sosiaaliturvaan ja omaisuudensuoja ovat vastakkaisia oikeuksia. Me Suomessa hyväksymme, että hyvinvointivaltiomme rakennetaan yhteisesti kerättävillä verovaroilla. Hyväksymme tietyn valtion taholta tapahtuvan puuttumisen varallisuuspiiriimme, jotta voimme rahoittaa yhteiset koulut ja terveyskeskukset. Tietyssä pisteessä tulee kuitenkin raja vastaan. Tuloveroastetta merkittävästi kasvattamalla konsensus murtuu. Samoin konsensus murtuisi, jos merkittävästi karsisimme hyvinvointipalvelujamme. Nämä kulloisetkin painotukset ovat eduskunnan tehtävä.

Hyvät asiat eivät synny hetkessä. Hetkessä ei myöskään luoda toimivaa hyvinvointiyhteiskuntaa. Perusoikeudet toteutuvat lähtökohtaisesti tässä ja nyt. Perustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä. Suomi on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta sanktioita pitkittyneistä käsittelyajoista. Viime kesänä huomasin pitkittyneet käsittelyajat, kun Kouvolan ja Kuopion hallinto-oikeudet yhdistettiin Itä-Suomen hallinto-oikeudeksi. Kouvolasta siirtyneiden juttujen käsittelyajat hetkellisesti pitkittyivät. Lyhyellä aikavälillä näin varmasti kävikin. Muutoksella pyrittiin kuitenkin hallintoprosessin kehittämiseen ja käsittelyaikojen nopeuttamiseen pitkällä tähtäimellä. Näin ollen lyhyen aikavälin huonontunut tilanne oli seurausta pitkän ajan kehittämistavoitteesta.

Sipilän hallituksella on sama hyvä tavoite. Turvata Suomen kehitys ja hyvinvointi myös pitkällä tähtäimellä. Se saattaa tarkoittaa että joudumme sopeuttamaan toimintaamme huomattavasti tulevina vuosina. Katsomalla tiukasti vain tähän hetkeen ehkä unohdamme, että muutoksilla on pyrkimys rakentaa kestävärakenteinen järjestelmä tulevaisuutta silmällä pitäen. Tutkimusten mukaan monet ottavat mieluummin euron tänään, kuin huomenna kaksi. Tämä kertoo jotain ihmisluonteesta. Suomea ei voida kuitenkaan rakentaa samalla periaatteella.

Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Perustuslakiasiantuntijoiden ei tule ottaa tätä roolia. Heitä ei ole valittuun edustamaan kansaamme. He älkööt myöskään edustako kansaamme. Muutoin koen ainoaksi vaihtoehdoksi riippumattoman perustuslakituomioistuimen perustamisen monien muiden maiden tavoin. Tietyllä tavoin kuitenin toivoin, ettei tähän tarvitsisi mennä.