Lisää liikettä Helsinkiin

Liikunnalla on aivan keskeinen merkitys yksilön hyvinvoinnin näkökulmasta. Liikunnan merkitykseen nähden siitä puhutaan Helsingin kaupunkipolitiikassa aivan liian vähän. Syynä voi olla se, että ihmisten oletetaan liikkuvan ilman poliittisia päätöksiäkin. Niinhän ihminen syö ja nukkuukin. Todellisuudessa kuitenkin vain neljäsosa ihmisistä liikkuu riittävästi omaan terveyteensä nähden. Jotain on tehtävä.

Liikkuminen on osa kaikkea päätöksentekoa niin yksilötasolla kuin laajemmin yhteiskunnan päätöksenteossa. Helsingin kaupunkipolitiikassa merkittävä osa päätöksistä koskettaa liikkumista jollain tavalla. Asemakaavoitus, pysäköintipolitiikka, kaupunkipyöräkauden pituus ja tekonurmikenttien rakentaminen ovat kaikki päätöksiä, jotka vaikuttavat ihmisten liikkumiseen. Osa päätöksistä vaikuttaa suoraan ja osa välillisesti.

Yksi suurimmista liikkumisen esteistä on se, että enää ei ole pakko liikkua. Alati liikkeellä olleista metsästäjä-keräilijä yhteisöistä on siirrytty jälkiteolliseen yhteiskuntaan, jossa ruoan saa kännykällä tilaamalla ja kotoa ei tarvitse poistua muutoin kuin palohälytyksen sattuessa. Vuosituhansien aikana kehittynyt ihmiskeho ei ole pysynyt tietoteknisen kehityksen mukana. Kehomme huutaa liikunnan perään, vaikka emme sitä kuulisi.

Millä tavalla helsinkiläisten liikkumista voidaan lisätä? Tutkimusten mukaan nuorena opituilla liikunnallisilla tavoilla on vaikutusta myöhempään elämään. Lasten ja nuorten liikuntaan panostaminen on näin ollen erityisen perusteltua. Kouluissa ja urheiluseuroissa tapahtuvan toiminnan merkitys on keskeinen. Kaikki eivät synny liikunnallisiin koteihin.

Helsingissä on otettu käyttöön uudenlainen malli koulujen ja liikuntaseurojen yhteistyön tiivistämiseksi. Harrastamisen Suomen malli on opetus- ja kulttuuriministeriön hanke, jonka tavoitteena on lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisääminen. Keskeisenä muutoksena on tuoda harrastukset koulupäivän yhteyteen. Kyse on liikuntaharrastuksista, mutta myös muunlaisesta harrastustoiminnasta. Keskeisenä tavoitteena on liudentaa koulujen ja harrastusseurojen välisen toiminnan erillisyyttä.

Myös aikuisten liikunnan edistäminen on tärkeää. Erityisesti etätöiden lisääntyminen on kuin varkain saanut arkiliikunnan vähenemään. Eräänlaisena kohtalonkysymyksenä on, millä tavalla nuoret aikuiset ja keski-ikäiset saadaan liikkumaan. Myös seniorikansalaisilla tulee olla mahdollisuus liikkua terveytensä mahdollistamalla tavalla. Tähän tarvitaan usein ulkopuolisten apua.

Liikkumattomuudesta voidaankin puhua terveyspommina, jos muutosta ei saada riittävän varhain aikaiseksi. Kaupungin toimesta on laadittu liikkumisohjelma, jonka tavoitteena on palauttaa fyysinen aktiivisuus osaksi ihmisten jokapäiväistä elämää. Liikkumisohjelma on hyvä alku, mutta sen tavoitteiden toteutumista on arvioitava säännöllisesti. Seuraavalla vaalikaudella liikkumisen edistäminen on pidettävä kaupunkistrategian keskiössä. Helsinkiläiset ansaitsevat lisää liikuntaa.