Helsingin kaupungin tenniskentät

Avoin ehdotus Helsingin kaupungin liikuntavirastolle,

Helsingin kaupunkin alueella on 24 liikuntaviraston ylläpitämää tenniskenttäaluetta. Yksittäisiä tenniskenttiä näillä alueilla on yhteensä yli 70. Tenniskentät ovat auki toukokuun 2. päivästä aina myöhään syksyyn. Kesän aikana näillä kentillä pelataan kymmeniä tuhansia tunteja tennistä. Tämän takia ei ole yhdentekevää, miten näitä epäpuhtaita, yhteisomistettuja, julkishyödykkeitä hallinnoidaan.

Tänään menin iloisin mielin Lauttasaaren liikuntapuiston pelaamaan tennistä. Mieliala oli korkealla iltapäiväauringin vielä lämmittäessä töiden jälkeen. Ensimmäisellä kerralla olin oppinut, että vuorot vaihtuvat aina tasatunnein. Olin siis varautunut menemään kentän laidalle 20 vaille, jotta varmasti olisin jonossa kolmen ensimmäisen joukossa. Näin onnekseni kävikin ja helpottunein mielin jäin odottamaan pelikaveri Kallea. En vielä silloin tiennyt, että ilo oli ennenaikaista.

Muutamaa minuuttia vaille tasaa laitimmaiselta kentältä tuli kaksi pelaajaa. He totesivat nöyrtyneinä, että olivat päässeet pelaamaan vasta 25 vaille tasaa, joten jatkaisivat näin ollen puoleen saakka. Jonossa edelläni ollut pariskunta yksiselitteisesti totesi, ettei tämä ollut mahdollista: ”Vuorot vaihtuvat aina tasalta ja sillä siisti”. Kaverit totesivat että olivat kysyneet vahtimestarilta miten käytäntö toimii ja saaneet vastauksen, että tasatuntivaihto on vain käytännössä muodostunut ei-sitova ohje. Niinpä heillä on oikeus jatkaa puoleen saakka. Kaksi muuta peliseuruetta oli jo lopettanut joten edelläni ollut pariskunta ja toinen kaveripari päässeet pelaamaan. Olin niin hyvällä tuulella, joten totesin että ei siinä kai sitten mitään.

Osakseni jäi siis odottaa. En pannut pahakseni, sillä Kalle oli juuri saapunut. Istuimme auringossa ja vaihdoimme kuulumisia. Molemmat työskentelemme tämän kesän valtionhallinnossa, joskin eri ministeriöissä, joten puhuttavaa riitti. Puolen maissa aloimme kuitenkin suunnitella kentän viereen siirtymistä. Kallen piti lähteä jo tasan maissa, joten pelit jäivät joka tapauksessa lyhyiksi. Hetken aikaa halusimme kuitenkin pallotella. Siirryimme lähemmäs laitimmaista kenttää.

Hetken odottelun jälkeen pääsimme pelaamaan. Mutta kuten käytäntöön kuuluu, alkoi jo seuraavan tasatunnin porukkaa kasaantua portin eteen. ”Ehkä muutkin ovat iloisella ja ymmärtäväisellä tuulella”, pohdin pelin alettua. Kuinka väärässä saatoinkaan olla.

Muutamaa minuuttia vaille tasan nuori pariskunta saapui kenttämme laidalle. Kalle totesi ystävällisesti, että olimme juuri aloittaneet pelata, mutta lopettaisimme jo kymmentä yli. ”Ei käy. Täällä on selvät säännöt, että vuoro vaihtuu tasalta”. ”Mutta kun pääsimme juuri äsken vasta pelaamaan.”, vastasimme. ”Ei käy. Säännöt ovat sääntöjä”

Hetken retorisen miekkalun jälkeen saimme kuin saimmekin luvan pelata kymmenen yli saakka. Pariskunnan tiukan ja valvovan katseen alla eihän siitä tietenkään mitään tullut. Lisäksi aloin pohtia. Entä jos tuosta ”tasalta vaihtuu” -säännöstä pidettäisiin aina kirjaimellisesti kiinni? Silloin jonossa olevien pelaajien ei kannattaisi mennä kentälle ennen tasaa, vaikka edelliset lopettaisivat jo varttia vaille. Tämä johtaisi kenttien tyhjilläoloon ja tätä kautta tehottomaan käyttöön. Paljon järkevämpää olisi jos sääntö kuuluisi että ”tunnin vuoro kaikilla” Tällöin ei olisi väliä koska tulet, mutta tunnin saat vain pelata. Tietenkin tässä vaihtoehdossa olisi vaikeaa ennakoida milloin kentän laidalle kannattaa tulla odottamaan. Vastapainoksi kentät olisivat kuitenkin jatkuvasti täynnä pelaajia.

Helsingin kaupungin maksuttomien tenniskenttien vastapainoksi on kuitenkin olemassa myös kaupallisia vaihtoehtoja. Huono puoli näissä on, että kenttien käyttäminen maksaa. Hyvä puoli kuitenkin on, että kentän varatessasi ja siitä maksaessasi voit olla varma että tasalta pääset pelaamaan. Kuinka paljon arvostat tätä varmuutta, ratkaisee oletko valmis siitä maksamaan. Vaihtoehtoisesti voit kiltisti odottaa kaupungin kenttien ulkopuolella ja toivoa että pääset jossain vaiheessa pelaamaan.

Helsingin kaupungin liikuntaviraston hallinnoimia tenniskenttiä on niin paljon, että voisi olla järkevää soveltaa eri kentillä eri periaatteita. Jotkin kentät voisivat olla Lauttasaaren tavoin täysin vapaasti käytettävissä, kun toisilla voitaisiin soveltaa varausjärjestelmää. Resurssit ovat joka tapauksessa niukkoja, kyse on vaan siitä miten tuota niukkuutta olis parasta hallita.

Urheilun tulee olla matalan kynnyksen toimintaa, johon on helppoa lähteä mukaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita täysin vapaata mellastamamista, vaan järkevää suunnittelua. ”Tasalta vaihtuu” -periaate on ehkä ajatuksen tasolla toimiva. Täysin joustamattomana tämä sääntö ei kuitenkaan ole parhain mahdollinen. Tai on sellaisille, jotka muutenkin rakastavat ehdottomuutta. Itselleni sopii kuitenkin paremmin malli, jossa voisin vaikka joka toinen viikko varata vuoron johonkin kaupungin kentistä ja tietäisin, että tasalta pääsen pelaamaan. Meitä liikkujia on monenelaisia. Tällöin myös käytäntöjen tulisi olla erilaisia. Monta pelaajaa, monta eri käytäntöä.