Helsingin asuntopolitiikka kaipaa lisää markkinataloutta

Helsinkiin tänä vuonna valmistuvista asunnoista yli puolet on jollain tavalla säänneltyjä. Se tarkoittaa, että alle puolet asunnoista on markkinaehtoisen kaupankäynnin ja vaihdon kohteena. Asuntojen sääntelyssä on pääosin kyse siitä, että asunnon saajia tuetaan veronmaksajien toimesta.

Asumisen kalleudesta on puhuttu pitkään. Puolueet oikealta vasempaan ovat vaatineet kohtuuhintaisempaa asumista. Tavoite on kaikilla sama, mutta keinot vaihtelevat. Siinä missä vasemmisto vaatii lisää veronmaksajien rahoilla tuettuja asuntoja, oikeisto peräänkuuluttaa markkinatalouden lisäämistä.

Tonttimaan niukkuudesta huolimatta asuntopolitiikkaan pätevät markkinatalouden perusteesit. Asumisen hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan perusteella ja mitä enemmän kysyntää on suhteessa tarjontaan, sitä korkeammalle hinta asettuu. Ainut keino hillitä asumisen kallistumista on lisätä tarjontaa. Kysyntään vaikuttaminen on haastavampaa ja sen rajoittaminen ei ole järkevää. Kaupungin menestymisen mittarina voidaan pitää asukasmäärän kasvamista. Menestyvät alueet kasvavat. Hyvinvoinnin hiipumisesta taas kertoo asukasmäärän pienentyminen.

Mitä vähemmän markkinaehtoisesti rakennettuja omistusasuntoja rakennetaan, sitä kalliimpia ne ovat. Lähtökohtaisesti jokaisen tuetun asunnon sijaan olisi samalle paikalle voitu rakentaa sääntelystä vapaa asunto. Tämän syrjäytysvaikutuksen takia jokainen veronmaksajien tukema tuettu asunto nostaa sääntelemättömien asuntojen hintaa. Mitä enemmän rakennamme näitä tuettuja vuokra-asuntoja ja säänneltyjä omistusasuntoja, sitä vaikeammaksi helsinkiläisten sairaanhoitajien ja varhaiskasvatuksen opettajien oman vapaarahoitteisen asunnon ostaminen muodostuu.

Markkinatalouden lisääminen ei tarkoita kaikesta sääntelystä luopumista. Helsingin kaupungin vuokra-asuntoja tarvitaan jatkossakin, mutta ne tulee kohdistaa ensisijaisesti asunnottomille ja muille sellaisille henkilöille, joilla on vaikeuksia saada asuntoa vapailta markkinoilta. Nykyinen kaupunkikonsernin yli 50 000 asunnon asuntosalkku on aivan liian massiivinen tarpeeseen nähden. Osa näistä asunnoista olisi järkevää vapauttaa yksityisille markkinoille.

Toivon, ettei asumisesta Helsingissä tulisi koskaan halpaa. Se nimittäin tarkoittaisi, että emme olisi houkuttelevat paikka asua ja elää. Sääntelemättömän asuntotuotannon lisääminen on ainut keino hillitä asumisen hinnannousua oikeudenmukaisesti eri ryhmät huomioiden. Erilaiset säännellyt asuntotuotannon muodot kun hyödyttävät vain rajattua etuoikeutettujen joukkoa.