Nykyajan kansalaisluottamuksen menettäjät

Ensimmäinen helmikuuta 1969 merkitsi muutosta suomalaisessa yhteiskunnassa. Tästä päivästä eteenpäin ei ole voinut menettää kansalaisluottamusta rikosoikeudellisena lisärangaistuksena. Nyt yli neljäkymmentä vuotta myöhemmin kansalaisluottamuksen voi menettää kuitenkin toisella tavoin.

Rikoslain tarkoittama kansalaisluottamuksen menettäminen johti yksilön kannalta haitallisiin seurauksiin. Yksilö suljettiin pois yhteiskunnasta rajoittamalla hänen kykyään toimia valtiollisissa tehtävissä ja vaikuttamalla yhteisten asioiden hoitoon. Kansalaisluottamuksen menettäminen tarkoitti toisen luokan kansalaiseksi siirtymistä.

Tuoreimpien arvioiden mukaan yli 370 000 suomalaisella on maksuhäiriömerkintä. Asunnon ja työpaikan saaminen vaikeutuu merkittävästi maksuhäiriömerkinnän rekisteröinnin jälkeen. Myös niinkin arkisen asian kuin pankkitunnuksien saaminen saattaa estyä. Perustellusti voi mieltää, että kansalaisluottamuksen menettäminen toteutuu nykyaikana juuri ylivelkaantumisen ja tätä seuraavan rekisterimerkinnän kautta.

Yksi merkittävä keino ylivelkaantumisen estämiseksi olisi positiivisen luottotietorekisterin käyttöönotto. ”Täytyy tunnustaa, että nyt mentiin alueelle, josta ei minulla ole vielä niin vankkaa tietoa, että osaisin tähän vastata”. Näin vastasi oikeus- ja työministeri Lindström kansanedustaja Sinuhe Wallinheimon viime viikon eduskunnan kyselytunnilla esittämään kysymykseen Suomen valmiudesta ottaa käyttöön positiivinen luottotietorekisteri.

Positiivisen luottotietorekisteriin liittyvä lainsäädäntö kuuluu Suomessa oikeusministeriön hallinnonalan alle. Emeritus professori Ahti Saarenpään laati vuonna 2013 selvityksen liittyen positiivisen luottotietorekisterin käyttöönottoon. Selvityksen perusteella valmiuksia järjestelmän perustamiseen ei ollut. Selvityksessä on kuitenkin eräitä kohtia, joihin on syytä pureutua hieman syvemmin.

Toisin kuin Saarenpää väittää, positiivisella luottotietorekisterillä on mahdollista vaikuttaa juuri ylivelkaantumisen syihin. Positiivinen luottotietorekisteri mahdollistaa luotonhakijan taloudellisen tilanteen kokonaisvaltaisen tarkastelun. Ylivelkaantumisen peruselementti on juuri liiallinen velkataakka suhteessa takaisinmaksukykyyn. Äkillinen tulotason heikennys aiheuttaa luonnollisesti vaikeuksia luottojen takaisinmaksuun. Toinen ja tätä tärkeämpi syy on kuitenkin liiallinen velkataakka suhteessa tulotasoon. Positiivisella luottotietorekisterillä olisi mahdollista varmistua yksilön tulotason kannalta kestävästä velkarasituksesta.

Toisekseen Saarenpään mukaan positiivinen luottotietorekisteri palvelisi ensisijaisesti luottolaitoksia. Rohkenen olla eri mieltä. Eittämättä positiivinen luottotietorekisteri vähentäisi luottolaitosten luottoriskiä. Tärkeämpi seikka on kuitenkin luotonhakijan suojaaminen ylivelkaantumiselta ja siitä yleensä seuraavalta maksuhäiriömerkinnältä sekä arkielämän hankaloitumiselta. Velkakierteeseen joutumisesta on haittaa niin yksilölle itselleen kuin koko yhteiskunnalle.

Kolmanneksi Saarenpää toteaa kiristyneen kuluttajaluottojen ja pikavippien lainsäädännön poistaneen osan niistä haittavaikutuksista, mitkä ovat olleet pikalainojen hallitsemattoman käytön seurausta. Kieltämättä lainsäädännön tiukentuminen on osaltaan parantanut tilannetta markkinoilla, mutta yksin näillä muutoksilla ei aikaansaada todellista ylivelkaantumisen estämistä. Muutoksilla ei ole onnistuttu riittävässä määrin pureutumaan ongelman ytimeen, eli ylivelkaantumisen syntymiseen.

Luottotietolain hallituksen esityksessä todetaan, että oikeusvaltiossa keskeisiin periaatteisiin kuuluu yksilöiden ja heidän muodostamiensa yhteisöjen oikeus tulla arvioiduksi oikeiden ja kussakin tilanteessa olennaisten tietojen perusteella. Tällä hetkellä tämä oikeus ei voi täysimääräisesti toteutua luottomarkkinoilla, sillä luotonantajalla on rajalliset keinot varmistua luotonhakijan taloudellisesta tilanteesta ja kyvystä suoriutua luoton takaisinmaksamisesta. Lailla säädetty velvollisuus varmistua luotonhakijan taloudellisesta tilanteesta toteutuu ainoastaan luotonhakijan itsensä antamien tietojen perusteella. Kokonaisvelkarasituksen määrää on usein vaikea arvioida, kun sellaisia arkiasia asioita kuin osamaksusopimuksia ja luotollisia kanta-asiakaskortteja ei edes mielletä velkasuhteiksi luotonhakutilanteessa.

Luottotietolaki ei tällä hetkellä mahdollista henkilön kattavaa taloudellista tilannetta kuvaavan tiedon keräämistä ja säilyttämistä. Nykytilan ei tulee kuitenkaan estää tavoitetta ylivelkaantumisen poistamisesta ja kuluttajaluottomarkkinoiden tervehdyttämisestä. Positiivisen luottotietorekisterin käyttöönotto pitää sisällään lukuisia oikeudellisia kysymyksiä, mutta se ei ole estänyt järjestelmän käyttöönottoa lukuisissa eri EU-maissa. Kansalaisluottamuksen menettämisestä ei enää säädetä rikoslaissa, mutta tosiasiassa se pääsee toteutumaan vaillinaisen luottotietojärjestelmämme vuoksi. Nyt olisi erinomainen aika muutokselle.