Eräitä oikeudellisia reunahuomioita Tynkkysen erottamisesta ja päätöksen lainmukaisuudesta

Oikeustiede on pohjimmiltaan juridisiin kysymyksiin vastaamista. Tynkkysen tapauksessa tämä kysymys liittyy puolueen menettelyyn sen varsinaisen jäsenen erottamisessa. Asiaa sääntelee yhdistyslaki (503/1989). Erityiskysymyksenä Tynkkysen erottamisessa on huomioitava, että hän oli yhdistyksen jäsenyyden ohella myös yhdistyksen hallituksen jäsen. Tältä osin arvioitavaksi tulee myös yhdistyksen hallituksen jäsenen erottaminen.

Tässä kirjoituksessa tulen selvyyden vuoksi käyttämään käsitettä yhdistys. Puolueisiin sovelletaan yhdistyslakia, minkä vuoksi jäljempänä viittan Perussuomalaiset rp:seen ”yhdistys” termillä. Puolueet ovat kuitenkin sillä tavoin erityisiä yhdistyksiä, että niihin sovelletaan yhdistyslain valtiollisia yhdistyksiä koskevia jäsenrajoituksia. Näillä rajoituksilla ei kuitenkaan ole Sebastian Tynkkysen tapauksessa merkitystä, minkä vuoksi niiden käsittely on tarpeetonta. Lisäksi oikeusministeriön ylläpitämään puoluerekisteriin merkittyihin rekisteröityihin yhdistyksiin sovelletaan puoluelakia (10/1969). Myöskään tällä lailla ei ole tapauksen arvioinnin kannalta merkitystä.

Yhdistyslain 15 §:n mukaan yhdistyksestä erottaminen voidaan siirtää yhdistyksen kokouksen sijasta hallitukselle. Puolueen tapauksessa siis puoluehallitukselle. Yhdistyslain 14 §:n mukaan yhdistys voi erottaa jäsenen säännöissä mainitulla erottamisperusteella. Perussuomalaisten sääntöjen 7 §:n mukaan puoluehallitus voi päätöksellään erottaa puolueen jäsenen jollain säännöissä mainituista seitsemästä eri perusteesta. Ylen uutisen mukaan Tynkkysen erottamisen taustalla oli tämän omilla verkkosivuillaan julkistama lista niistä perussuomalaisten jäsenistä, jotka ovat kannattaneet Tynkkysen ehdottoman kokouksen järjestämistä. Tynkkysen erottamisperusteena tulee tällöin kysymykseen lähinnä Perussuomalaisten sääntöjen 7 §:n 6. kohta, jonka mukaan sellainen jäsen voidaan erottaa, joka on menettelyllään puolueessa tai sen ulkopuolella vahingoittanut puoluetta. Tällaista vahingoittavaa toimintaa voi olla monenlaista, eikä sen ole välttämättä oltava lainvastaista. Näin ollen mediassa käyty keskustelu Tynkkysen toiminnan lainvastaisuudesta tai jopa rikoslain tunnusmerkistöt täyttävänä ei tältä osin ole erottamispäätöksen kannalta keskeisintä. Yhdistyksen jäsen voi syyllistyä rikokseen, mutta jos tällainen rikos ei kohdistu yhdistykseen tai vahingoita sitä, ei tällainen rikos yksistään ole pätevä erottamisperuste.

Yhdistyksestä erottaminen ei saa olla mielivaltaista, vaan menettelyssä on turvattava jäsenen oikeussuoja. Oikeussuojan tarve on ilmeinen silloin, kun jäsen on määrä erottaa yhdistyksestä hänen yhdistystä vahingoittaneen toimintansa vuoksi (Halila ym. 2011). Oikeussuojan kannalta on tärkeätä, että erottamispäätöksessä lyhyesti todetaan, mitä vahingollinen toiminta on ollut ja miten yhdistystä on tälla menettelyllä vahingoitettu. Erottaminen ei ole tapahtunut asianmukaisesti, jos perustelu on puutteellinen tai jos päätöstä ei ole perusteltu lainkaan.

Tynkkysen tapauksessa tämä selotustus tulisi käydä ilmi viime perjantain Perussuomalaisten puoluehallituksen kokouspöytäkirjasta. Yrityksestä huolimatta en onnistunut kyseistä pöytäkirjaa löytämään. Tällaista automaattista tietojensaantioikeutta minulla puolueeseen kuulumattomana ei olekaan. Oikeus saada pöytäkirjat nähtäväkseen on ainoastaan yhdistyksen jäsenellä. Tynkkysen kannalta aikaa puutteelliseen päätöksen perustuvan moitekanteen nostamiseen on kolme kuukautta päätöksen tekemisestä. Oikeutta moitekanteen nostamiseen ei ole sillä, joka on ollut myötävaikuttamassa lainvastaiseen päätökseen. Uutisten perusteella Tynkkynen on ollut puoluehallituksen kokousaikaan Islannissa muissa työtehtävissä.

Erotettavan jäsenen oikeussuojaa on myös turvattu yhdistyslain 15.2 §:n mukaisella oikeudella tulla kuulluksi. Tällainen oikeus on kaikilla sellaisilla jäsenillä, joiden erottamisperusteena on jokin muu kuin jäsenmaksun maksamatta jättäminen. Sen jolla on oikeus tulla kuulluksi, ei ole pakko käyttää tätä oikeuttaan. Tällainen mahdollisuus on kuitenkin yhdistyksen puolesta järjestettävä. Tynkkysen tapauksessa on epäselvää, onko tällaista tilaisuutta tarjottu. Uutisen mukaan Tynkkyseltä oli pyydetty selvitystä henkilötietojen käytöstä, mutta tämän perusteella ei ilmene, onko Tynkkyselle ollut tässä vaiheessa selvää, että kyse on ollut hänen kuulemisestaan erottamispäätökseen liittyen. Tilaisuutta ei ole pakko järjestää, mikäli erottamisperuste on selvä ja riidaton. Tynkkysen tapauksessa erottamisperuste ei nähdäkseni ole sillä tavoin selvä ja riidaton, ettei kuulemistilaisuutta olisi välttämätöntä järjestää. Yhdistyksellä on todistustaakka siitä, että tällainen tilaisuus on erotettavalle varattu.

Erikoiseksi tilanteen tekee se, kun erottaminen yhdistyksestä merkitsee myös hallituksen jäsenyyden päättymistä. Halilan mukaan tällaisessa tapauksessa hallituksella ei voi olla toimivaltaa jäsenen erottamiseen yhdistyksestä. Perussuomalaisten sääntöjen 13.1 §:n mukaan puoluehallituksen jäsenten on oltava puolueen jäseniä. Näin ollen Tynkkysen erottaminen puolueen jäsenyystä tarkoittaisi myös, ettei hän enää olisi kelpoinen toimimaan puoluehallituksen jäsenenä. Tällaista menettelyä ei voi kuitenkaan pitää yhdistyslain mukaisena, kun se tosiasiallisesti merkitsee yhdistyksen hallituksen mahdollisuutta erottaa omia jäseniään. Yhdistysoikeus teoksessa on nimenomaisesti todettu, ettei hallitus voi erottaa yhdistyksestä jäsentä, jos erottaminen merkitsisi samalla hallituksen jäsenyyden päättymistä. Näin on asianlaita Perussuomalaiset rp:een tapauksessa, jossa yhdistyksen sääntöjen mukaan hallituksen jäsenen on oltava yhdistyksen jäsen.

Perussuomalaiset rp:een säännöt ovat siis puoluehallituksen jäsenen yhdistyksestä erottamisen tapauksissa vastoin yhdistyslakia. Näin ollen sääntöjen 13 § on jätettävä Tynkkysen tapauksessa lainvastaisena soveltamatta. Vaihtoehtoinen ja lainmukainen keino Tynkkysen erottamiseksi puoluehallituksesta on saattaa asia yhdistyksen kokouksen eli puoluekokouksen ratkaistavaksi.

Tynkkysen erottamistapauksessa tulee huomoida, että kanneoikeus puoluehallituksen perjantaisen päätöksen moittimisessa on yksin yhdistyksen jäsenillä. Näin ollen asian eteneminen on nyt riippuvaista perussuomalaisista itsestään. Meillä ulkopuolisilla ei ole mahdollisuus kuin tämänkaltaisin kirjoituksin arvioida tilannetta ja selventää, mikä Tynkkysen tapauksessa on lain kannalta keskeistä. Tässä kirjoituksessa olen nostanut esille tiettyjä lainsäädännöstä lähteviä reunaehtoja tapauksen arvioimiseksi. Tapauksen taustalla olevia poliittisia käänteitä en ole kykenevä tämänkään vertaa arvioimaan. Sen tehtävän jätän mieluusti muiden tehtäväksi.